Meillä kotona

Meillä kotona on usein sotkuista. Ystävät tietävät minut laiskaksi siivoojaksi. Sotkuisuus ei minua haittaa, saastaisuus kyllä, joten puhtaana paikat pidetään vaikkei kovin siisteinä ;). Välillä otan asiasta stressiä, mutta en onneksi usein. Clean house is a waste of life. Täydellinen lause (jos meni oikein)! :D Sen voin allekirjoittaa ;)


Monet blogit ovat täynnä tehtyjä kuvia. Aseteltu ja väännelty ja sitten aseteltu lisää ja laitettu niitä samoja kuvia siitä samasta naulakosta ja siinä roikkuvasta kassista eri muodoissa. Ja kuvat toistavat toisiaan. En jaksaisi moista. Siis haloo, asetella pelkästään kauniin kuvan takia, jossa ei kuitenkaan sitä sisältöä tai tunnetta välttämättä ole.


Otan valokuvia häissä. Ja poseerauskuviin välillä joudun asettelemaan niitä ihmisiä. Se menee vielä jotenkin. Lapsia en tykkää laisinkaan asetella. Juoksen perässä ja saan hyvän kuvan jos olen tarpeeksi nopea, jos en, niin parempi onni seuraavalla kerralla.


Ja nyt, kun ASETTELIN intialaisen liinan pöydälle, kaadoin sen päälle kaapin nupit ja otin kuvia, niin mieleeni tuli, että onhan meillä jotain muitakin kivoja tavaroita, kaiken sen sotkun keskellä. Huomaavatkohan meillä kävijät niitä vai jäävätkö ne tavara paljouden ja lasten jalkoihin ;)


Päätin siis ottaa kuvia kodistani. Mihinkään koskematta. Rajaamalla, koittaen erottaa kiinnostuksen ja sulkemalla turhan pois.


Löytyihän niitä kauniita kohtia, niistä sai jopa minun silmiäni miellyttäviä kuvia.


Pienillä, turhilla yksityiskohdilla olkoon minun kotini tehty kodiksi. Romuksi toiset sitä samaa kutsuu :).


Meillä on vielä pääsiäinen. On niin ihana tämä pojan tekemä koriste.


Nämä ovat pääsiäismunia ikkunassa :).


Mummilta saatuja perintöesineitä, niitä jotka oli roskalavalle menossa. No toisen romu on toisen aarre..


Jääkaapissamme roikkuu apina.


Siinä on myös tarroja pojan kuivaksi opettelusta ja muusta lahjonnasta.


Tämän kaapin siivosin :).


Äidin havittelema ja haaveilema ihanan pehmeä ja muokkautuva barbapapa löysi vihdoin tiensä meidän kotiin, lattialle oli raukka kuitenkin joutunut.


Kuvatessa sattuu. Intoani hiukan lievensi lasionnettomuus, hienoa kuvaa havitellessa en katsonut mitä jalkani tielle joutui.. No, tulihan siitäkin kiva kuva, joten menköön ;).


Yllä olevaan tyynyyn kuuluisi samanlainen kangas. Se on pesussa. Jäi oksennuksen jalkoihin.


Tämä saapas löytyi olohuoneen lattialta.


Rakastan kukkia, gerberoita erityisesti. Nämä raasut tekokukat viettivät useamman vuoden ullakolla muuttomme jälkeen, kunnes vihdoin kaivoin ne takaisin esiin tuomaan iloa. Oikealla alakulmassa on Intian tuliainen miehen työkaverilta. Ja kukkien keskellä suklaamunien muoveja, ihan oikeasti, odottamassa käyttöä ;)


Eteisessä.


Tuore hankinta.


Tuliainen serkultani ja poikani kummisedältä. Meillä on oikeastaan aika paljon lahjaksi saatua esillä, jotkut vain osaavat ostaa makumme mukaista, ihana niin :).


Ihana naulakkomme josta mieheni haluaisi luopua. Eikä vain luopua vaan heittää kaatopaikalle on lähempänä ilmaisua jota käyttää ;). Hiukan hajalla, mutta rakkaudella hankittu :).


Meillä on myös joulu! Ja kesä samassa!


Ja aivan sovussa pääsiäinen edelleen, joulun ja kesän alapuolella :).


Tämän mummi joskus lainasi. Eikä suostunut ottaa enää takaisin. Näinkin niitä tavaroita, joista en osaa luopua, meille päätyy :).


Tunisiasta. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen saatiin näitä kotiin :).


Keittiöstä.


Mummin vanha tämäkin. Siellä säilytetään namia. Ja laivareissun jälkeen kansi ei mene kiinni :).


Keittiöstä.


Tämä on siskoni antama.


Nooan rakennelma siskolta suojassa telkkarin takana.


Cd-teline, siskoltani myös. Ja pääsiäinen ;).


Oranssi on lempivärini :).


Nooan ruusuja, synnyttyään saamia.


Ruokapöytämme valo. Ja se talvi ja kesä!


Tämä reitti vie ulos.


Ankka paikasta joka jätetään arvoitukseksi!


Joulu täälläkin, mutta eihän se haittaa. Mies jo poisti nämä koristeet mutta laittoi kiltisti takaisin kun vaimo niin käski..
Siinä oli pieni makumatka kotini alakertaan. Tältä täällä näytti tänään :).

Tallinnassa Intiassa

Oltiin laivalla. Mentiin Tallinnaan. Samanlaisella reissulla oltiin vuosi takaperin juuri ennen Juhannusta (aattoillaksi kotiin) ja oli oikein mukava reissu. Silloin oli ystäväperhe mukana ja meillä yhteinen tuplahytti, lapset viihtyi mainiosti kun sai koko ajan olla kavereiden kanssa. Ja ajankohta todella hyvä, oli ihanan hiljaista!


Nyt lähdettiin reissuun melkein heti vapun jälkeen. Sama ajatus, olisi hiljaista :). Sunnuntai lähdöllä, jotta äiti pääsisi shoppaamaan maanantaina Tallinnaan, toinen hyvä syy, että Club Onen pisteet riittivät vain arkipäiville ;).


Laivakin, Baltic Princess, on mukava! Kiva leikkipaikka lapsille, sitä oli jo viime vuodesta uudistettu vaikkei laivakaan kai kahta vuotta vanhempi ole! Putiikkeja ihan riittävästi ja ravintoloita mistä valita, jos olisi tilanteessa, että täytyisi valita ;).


Olen ajatellut laivan olevan bilelaiva, mutta ainakaan sunnuntain lähdöllä ei nuoria ollut juurikaan, vaan meitä lapsiperheitä, sekä vanhuksia. Disko loisti tyhjyyttään kun siellä käytiin kääntymässä. Humppa tai tanssiravintolassa, mikä lie, olikin sitten jonkin verran väkeä, lapset tanssivat innoissaan. Äiti innoissaan osti lapsille hienot drinkit, mutta lapset itse eivät niistä välittäneet lainkaan, ei mausta, joka sai irvistykset aikaiseksi, eivätkä hienoista valotikuistakaan ;) Niitä tosin nähty ehkä liiaksi kotona, joten liian tavallisia. No mutta, äiti ja isi tykkäs!


Tallinna on mukava. Ainakin vanha kaupunki. Muualla en ole käynytkään ;). Rankan intia/villa shoppailun jälkeen oli mukava istahtaa torille nauttimaan auringon ja lämpimän kunniaksi jäätelöä ja ihastella kiireetöntä meininkiä. Kunnes tuli kiire juosta laivalle.


Käynti Tallinnassa on tällä risteilyllä siis hyvin pikainen. Ulos pääsee 8.30 ja takaisin on oltava 12.40. Meille ihan riittävä ;). Erityisesti lapsille, joiden mielestä, jäätelöä lukuunottamatta, maissa käynti oli reissun tylsintä antia. Laivalle takaisin päästyä piti pistää kannella jamit pystyyn laivan lähtöä odotellessa.


Laiva oli cigar baria lukuunottamatta savuton, ainakin mun mielestä. Suosittuna tupakointi paikkana toimi sun deck, katettu osuus siitä, fiksua. Katoksen ulkopuolella tuuli liian kovaa miss hienohelman mieleen ;).


Laivalla oli myös kahvila josta sai jopa halpaa pehmistä, loman kunniaksi voi sillä herkutella monta kertaa. Ja leveäksi se jäätelö meidän lasten suut aina vetää ;).


Tallinnassa on ihana kauppa, Universaal Universum, joka bongattiin Juhannuksena. Silloin aikaa oli vain ihan liian vähän, nyt vietimme siellä noin 42 minuuttia ;). Lapset meinasivat hajoittaa kaiken, he kun eivät lumoutuneet näkemästään vanhempiensa tavoin. Nopeammin oltais toki päästy pois jollei olisi tarvinnut karanneita lapsia hakea takaisin minuutin välein.


Meillä on ihana keittiö :). Vanha kuin mikä mutta se, johon ihastuttiin asuntoa katsottaessa ja se, johon ei ole mitenkään kajottu, vaikka muuten olemme pintaremonttia tehneet. Keittiön kaapit on monella tapaa romut, mutta ah, niin ihanat. Vetimet kuitenkin jo hiukan öklöttävät. Näistä olen haaveillut ja vastaavia ihastellut, mutta kalliiden hintojen takia ovat jääneet ostamatta. Hinnat on Suomessa olleet sitä luokkaa, että olisi yli 200 € mennyt, Tallinnasta selvisimme n. 30 eurolla!


Tässä kasa melkein koko komeudessaan, vahingossa mukaan lipesi myös yksi vanha nuppimme, bongaa kuvasta ;).


Ihanat ihanat ihanat. Kruunuja 55, eli nopeasti laskettuna 3 ja puoli euroa! Tulevat tuulikaappiimme, kunhan sen saan maalattua, maalit ovat olleet jo 4 vuotta valmiina, ehkä tänä kesänä, kuka ties.. Vieraat aina tullessaan etuovesta, yrittävät saada vaikeaan ja vaatteita täynnä olevaan lasten vaatehyllyyn vaatteensa, joten nuo olkoot heti ovella tyrkyllä vieraille.


Miehellä on intialaisia työkavereita, tulevat joksikin aikaa välillä Suomeen töihin. Viimeksi eräs heistä kysyi voisiko tuoda meille Intiasta jotain, pyysin kankaita. Oli Intiassa pari viikkoa ja sinä aikana kotinsa vieressä ollut kangaskauppa ei auennut laisinkaan, joten jäi kankaat saamatta. Sitten sinne lähti poikani kummitäti miehensä kanssa, kolusi useita kangaskauppoja eripuolilla Intiaa, muttei löytänyt sitä mitä olin pyytänyt, vain yksi värisiä tai muuten vaan huonoja. Seuraavaksi sinne lähti mieheni veli, mutta hänelle en enää tehtävää antanut, kun edellisetkään eivät olleet siinä onnistuneet ja varmaan tiesivät paremmin mistä olisi voinut löytää sitä mitä minä haluaisin ;). Mutta nyt löysin, intialaista kangasta Tallinnasta. Ihanaa, värikästä, pientä kuviota. Mutten sitä raaski paloiksi pistää, niinkuin oli alkuperäinen suunnitelma, vaan saa tulla takaovemme eteen ;).

Heräisinkös henkiin..

Eipä ole aikoihin tänne päivityksiä saanut aikaiseksi.. Ensimmäisenä syytän oman ajan vähyyttä, eli siitä asti kun poika lopetti päikkäreiden nukkumisen, ei ole pokkaa ollut netissä roikkua piipahduksia pitempää.. Toiseksi kun illalla sitä omaa aikaa ois, ei enää aivot taivu tähän hommaan.. Kolmanneksi, jos sitä omaa aikaa on ihmisten aikaan, niin on monia muitakin mielenkiintoisia projekteja joihin haluaa panostaa.. Neljänneksi on ollut vähän matalapainetta mielessä vääristyneiden ajatusmallien ja ahdistusten muodossa, mutta niitä nyt on ryhdytty kognitiivisella toiminta terapialla hoitamaan joten tulevaisuuteen luottavaisin mielin, että kohta se vanha ilo tulee takaisin ja murheet väistyvät :).

Ja miksikäs nyt tähän aikaan pääsen olemaan koneella.. Perheen miesväki on kaupassa hamstraamassa pyhäpäiviksi vatsan täytettä ja tyttönen kipeänä ollut maanantaista asti ja ainoastaan sylissä on tyytyväinen, joten tässä hiukan vinossa ja epäergonomisessa asennossa naputtelen samalla kun neitonen tuijottaa teletappeja, muuhun kun en samalla kykene ;) Paitsi tietenkin selailemaan muiden blogeja, mutta hiljaista päivitysrintamalla, joten...

Katsotaan mitä saan aikaiseksi ;)

I'm so good english speaker ;D as you see..

Mä en omista kielipäätä, matikkapää on paljon parempi.. Mielessäni osaan kyllä puhua ihan hyvin tai kun kirjoitan jotain, niin yleensä menee aikalailla kohdilleen, mutta kun tulee yllättäen tilanne jossa pitäis käyttää _oikeasti_ englantia puheessa, niin ei siitä tule kyllä yhtään mitään ;)

Äsken tämä yhdistyi toiseen huippuosaamiseeni.. tai piirteeseeni.. tai johonkin.. Että kun joku ärsyttää ja varsinkin jos oon joutunut sitä jo aikaisemmin nieleskelemään, niin kun joku sen ärsytyksen uudestaan laukaisee, niin sitten siitä ei hyvää seuraa.. Ja yleensä sitten saa nolostua, kun vaikka jos aiemmat päälle tupakoitsijat oiskin olleet v-päitä ja sitten oletan seuraavankin olevan ja alan papattaa kamalasti, niin se onkin joku yliystävällinen pahoittelija ja sitten nolottaa..

No enivei. Tässä siis heti kun lumet tuli ja sitten suli, niin ylläripylläri, koiran kakat on täyttäneet meidän etupihan.. Eikä siinä muuten mitään, mutta parin päivän sisään sitä sai kahteen otteeseen siivota Nooan vaatteista (Keke sai ;D). No, nyt yllätin taas itseteossa jonkun koiran kakattajan jolla ei näyttänyt olevan aikomustakaan siivota jätöksiä, vaikka tuijotinkin pahasti ikkunasta toimitusta seuraten. Koputin sitten ikkunaan ja yritin osoittaa, että kerääs koiras kakat, mutta ei näyttänyt ymmärtävän.. Sitten avasin keittiön ikkunan "kakkasko sun koiras sinne hä?".. "Sorry I don't speak finnish." "Did your dog shit on..öö...hmm.. does your, Kekee, miten mä sanon, did your dog shit, poop, on.. öö.. there?!" "It's not my dog but yes." "You need to... take it off..!" "What?" "Wait, I can give you... bag.... In Finland we have this rule that you have to collect your dog shit if.. öö... Anyway.. My kids have..öö.. (seurasi plöts esitys kuinka naama edellä kieliulkona ja kädet ylhäällä kaatuu maahan) many times so... thanks."

Ja sitten sain taas olla ylpeä itsestäni ;D

Yksi päivä, torstaina itseasiassa, olin menossa aamulla lasten kanssa poliisilaitoksen kautta mummon kammariin, eli siis hirveellä kiireellä ja muutenkin jo parhaalla aamutuulella kun ei aiemmin päässyt liikenteeseen ja mielessä se edellispäivän koiraepisodi.. Sitten muistin, että Siwassa pitää äkkiä käydä. No siinä jonottaessani miniSiwassa kun ei myyjää kuulunut, yritti semmonen parisenkymmentä yläastelaista ohittaa mut (siis sisään tullessaan, ei viitsineet kiertää koko kahden neliön kauppaa karkkihyllylle kun tuosta pääsis suoraan) mutta seisoin pokkana ja sanoin, että "en ihan oikeesti aijo väistää senttiäkään! menkää sieltä mistä pitää, mulla kaks kakaraa vahdittavana ettei ne vedä noita hyllyjä alas, en ihan oikeesti väistä!!" jne muunnoksia useempaan kertaa.. No ehkä puolet kier ja puolet ohitti, johon minä vielä vähän levensin seisoma-asentoani, että varmasti oli mahdollisimman vaikeeta. Niin ihana minä <3. ;D Eikä tää ees nolota vielä ;D

Anna hyvän kiertää!

Virpin blogista bongasin anna hyvän kiertää haasteen, jossa 3 ensimmäistä (olin eka ja tällä hetkellä ainoa, kummallista) saa Virpin tuotoksia ja sitten pitää myös itse pistää juttu eteenpäin :) Itse pyysin Virpiltä synttärikakun, kas tässä ;D Kiitos kiitos, herkkua oli ;D

Elikkäs tässä kopsattuna Virpin blogista (laiska minä) ohjeet:

Eli "säännöt" ovat nämä: Hyvä kiertää siis kolmelle ensimmäiselle kommentin laittaneelle. Otan sinuun yhteyttä blogisi kautta. Kun osallistut kierrättämään hyvää, laitathan hyvän kiertämään myös omassa blogissasi! Voit ommella, neuloa, askarrella, helmeillä, virkata, ristipistoilla, leipoa jne. Lahjan saat 12 kuukauden aikana, viimeistään joulukuussa 2009.

Jep. Meitsi lupaa joulun jälkeen joskus toimittaa :D Nyt ei siis millään ehdi heti näiden joulukiireiden keskellä, mutta sitten sen jälkeen.. Vieläkään en tiedä mitä oikein tekisin, mutta jos vaikka
a) lasten kokoon joku huovutettu asuste tai muu pienehkö huovutustyö
b) neuloen / virkaten aikuisten asuste
c) ehdota ite :D

Luulen kyllä, että blogini suuresta (!) lukijakunnasta johtuen, joista vielä valtaosa bloggaajia itse, niin jää osallistuja määrä täälläkin pieneksi :D Mutta katsotaan, voihan tätä sitten levittää kauemmaksikin jos ei kolme bloggaajaa tähän tartu ;)

Joogaamaan!! (Jee, toinen sunnuntai koko syksylukukautena, että klo 16 mulla ei ole jotain sovittua tekemistä ja pääsen sinnekkin!)

Persoonallisuustesti osa 2

Analysointia, haa ;)

Eli vihdoin saan aikaiseksi, pistetään omia kommentteja.. Tosin en tiedä kuinka samoja on kun ois ollut silloin kun tän testin tein ;)

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö.

Rauhallisena en osaa itseäni pitää.. Ehkä niin vaikuttaa päällepäin, mutta kun tietää mun pään sisäisen kaaoksen ja sen, ettei siellä rauhaa paljon ole, niin ennemminkin pidän itteäni vähän sählänä ;D Mutta muut pitää mielestäni paikkaansa, vaikka jotenkin tuo luovaksi määrittely pitäis mun mielestä tapahtua muiden puolesta kuin omastaan :D

Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä.

Tästäkin on sinänsä vaikea sanoa mitään kun vaikea tietää miltä päällepäin vaikuttaa.. On tullut kuultua vaikka minkälaisia ensivaikutelmia, mitä siis olen itse muille antanut, jotka erittäin kaukana totuudesta, niin en sano tähänkään mitään :D Tai sanonpas! Tietyissä tilanteissa nuo kaksi ensimmäistä pitää paikkaansa, mutta en tuota kolmatta tunnista itsekseni, mutta en tiedä miltä ulospäin vaikuttaa.

Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille.

Harvinaisuudesta en tiedä :D Mutta tää pitää liiankin paljon paikkaansa ;D Vähempikin riittäisi joskus ;D Mutta pitää olla se kiinnostus, muuten en kyllä jaksa omistautua yhtään :)

Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä.

Juu.. ;) Järki hyvinkin kaukana ja välillä ehkä hiukka nolottaa myöhemmin, mutta ei pitkään kun voi olla sinut itsensä kanssa kun on seurannut niitä omia arvojaan..

Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta.

Joo, siis, ammatti kun on niitten numeroiden parissa, niin ei nyt kuitenkaan, toivottavasti :D Mutta työn ohi varmasti ulottuu tämä väite tässä ;)

Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua.

Tää itutoiminta nyt ainakin tuntuu sopivan hyvin :) Ja ei tuo tämän hetkinen ala oikeasti ole niin kiinnostava, että sitä tekisin lopun elämääni. Siinä ois hyvä sauma jatkaa ja varma paikka yrittäjänä, mutta oon jo sanonut ei kiitos. Eli ihan mukavaa se on, mutta ei pidemmän päälle ja kun aikaa on rajoitettu määrä, niin sitten tekisin mielummin jotain josta saan itse paljon enemmän..

Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä.

Matkana jona pitää tajuta jotain, en niinkään tehtävänä, mut samaa mieltä.

Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana.

Tätäkin pitää kysyä vain muilta :D

Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä.

Siis tän allekirjoitan aikapitkälti, siis en todellakaan _tyydy_ vaan täytyy olla jotain enemmän ;) Mutta eiköhän se etsintä tosiaan oo päättynyt :D

Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Tää on jännä juttu kun kukaan ei tätä välttämättä pitänyt minuna, mutta tää on NIIN mua. NIIN. Ja todellakin, mä taistelen kokoajan sen tasapainoinon kanssa ja kun en osaa siinä tietää mikä on hyväksi niin sitten minusta tulee juurikin alakuloinen! Kaipaan rauhaa ja yksityisyyttä, ihan täysin yksin, sitten kun sitä saan, niin tunnen huonoa omaa tuntoa. Sitten kaipaan tuota kontaktia mutta koen siitäkin huonoa omaa tuntoa välillä, että ahdanko lasten päivät liian täyteen toimintaa tai milloin voin sanoa ei nyt ehdi ja milloin ois kuitenkin ehtinyt ja kaduttaa myöhemmin. Ennen on myös alakulo iskenyt jos en jollain hetkellä ole saanut "ketään" kiinni, siis soittanut esim. kolmelle kaverille jotka eivät ole vastanneet tai ehtineet puhumaan, niin se on pistänyt mielen erittäin matalaksi. Varsinkin jos ois tuntenut tarvetta puhua. Mutta nyt tää perhe pitää huolen siitä, ettei itellä oo aikaa soitella kenellekkään niin ei ehdi tulemaan :D

Viime viikonloppuna juttelin kurssikaverin kanssa syömisistä ja hän kertoi veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta jota oli 10 vuoden kasvissyönnin jälkeen alkanut noudattaa. Meillä on sama veriryhmä ja hän kertoi kaikkea siihen liittyvää ja monet pitivät niin paikkaansa, siis esim. maidon lihottava vaikutus meillä (laihdutin Nooan jälkeen vähentämällä maidonjuontia n. 1/5 osaan vanhasta, niin johan tippui 12 kiloa!! Pelkkä herkkujen jättäminen sitä ennen ei ollut tepsinyt) ja kiinnostuin aiheesta. Tänään lueskelin hiukan tuota kirjaa jonka Sallan ansiosta onnistuin lainaamaan (maksoi mun sakot kun olin varaton :D)) ja siellä oli myös veriryhmän mukaisista luonteenpiirteistä jne! Yksi oli O-ryhmän stressin sietämättömyys.. Että esim. merimiehet jotka on O-ryhmää niin eivät saisi olla yli kuukautta merellä kun se stressi aiheuttaa meille jo neurologisia muutoksia ja vaikutuksia jatkuessaan pitkään. Stressi ei iske meihin helposti (ei tod!) mutta kun iskee niin siitä on hidasta palautua! Kaikkea muutakin mielenkiintoista siellä oli, että katsotaan jos seuraavaksi vedän tänne jotain sieltä ;)

Mä oon pikku pikku koululainen!

Laulaa poikani laulavainen.. Television uhri! Tämä siis tunnuslaulu sarjasta Fiksumpi kuin koululainen, hiukan muunneltuna :D

Tänään suusta kajahti ilmoille tuossa tanssin lomassa, että "Heilutan pippelii, heilutan kakkaa myös!" Kröhöm, mistä herra 3 v tälläisiä keksii?? ;)