olla möllöttää tuossa jalkojen juuressa ja katsoo teletappeja.. Vaikka kuinka jo suunniteltiin, että viedään rangaistukseksi videot pois. Tai Keke suunnitteli, hänpä ei täällä oo koko päivää, joten ei tiedä miten pelastukseksi ne voi koitua joskus ;) Eli toisin sanoen en halunnut rangaista itseäni Nooan tempuista ;D Ja onneksi en, koska hirmusti vaikeuksia on luopua tästä päivän omasta hetkestä, joka siis mitä ilmeisimmin on pian historiaa.. Eilen pomppi sängystä ikuisuuden, mutta kun en päästänyt alas, niin lopulta herätti Miilan, joten parempi oli ottaa, fiksuksi tehty ;) Illalla tosin nukahti eteisen lattialle, ulkovaatteet päällä.. Ja taas tänään, kahden kakkareissun ja muutaman muuten vaan reissun jälkeen annoin luvan tulla alas, mutta ihan oikeesti, haluun hetken hiljaisuutta kiitos ;) Mites tätä ei siinä lomalla ja kesällä niin tarvinnut? Ja miten en silloin itse ollu simahtamispisteessä klo 12 niinkuin nyt?! Ehkä saattais toi äijä nukahtaakin jos sen veis vasta kahdeksi tuonne, mutta... :P
Ja mistä pitäis äijää rangaista?! No tomaattien tuhoamisesta! Siis niiden, joita oon monta kuukautta kasvattanut ja hellinyt, siemenistä isoiksi.. Tästä päivästä tuli niiden viimeinen, ihan parissa sekunnissa, kun rakas kiltti poikani muuttuikin hetkessä mahtavaksi tuholaiseksi ja veti kaikki kepillä palasiksi!! Sillä aikaa kun kävin viemässä ruokaostokset sisälle! Voi tuska, että olin vihainen ja oon kyllä vieläkin. Kaks niitä jäi sentään jäljelle, tosin ei parhaimpia.. Sisälle olin suunnitellut ne mukaan talveksi ottavani, mutta sekin suunnitelma meni siinä. Vieläkään en oo hyvää rangaistusta keksinyt, tarpeeksi isoa, että menis viesti perille, että toisten omia, eikä kasveja, rikota, oikeesti, muttei kuitenkaan liioteltua, koska olihan kyseessä vaan tomaatit. Vaikkakin mulle tärkeämmät kuin vaan ;). Fiksu (??!) äiti olin ja pistin kepin palasiksi. Hmm.. Sapettaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi ei, tajusin sen tomaattijutun nyt vasta :( Siis kiireessä luin viestis päivällä ja luulin, että olit kaupasta kuskannut tomaatteja ja olit niiden tärväytymisestä kiukustunut. Eipä tullut mieleen katastrofin koko laajuus, kyllä harmittaa kun omat kasvatit menevät päreiksi. :( :(
Meillä kyllä nukuttaminen on myös oma shownsa, joka ei ihan ilahduttavaa kuunneltavaa ole, mutta olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että nukutaan kuitenkin. Kyllähän tuo sitten nukkuukin yleensä useamman tunnin, kun kerran sipahtaa, mutta tunnin verran saakin usein nukuttaa ja huudon kera... Sitten omatunto vaivaa, kun pakkonukutan, mutta menee ilta ihan risaiseksi ilman.
Mäkin oon muuten joutunut estämään puolisoa rankaisemasta lasta tavalla, joka vain hankaloittaisi mun (= lasten kanssa suurimman osan päivää yksin viettävän vanhemman) elämää. Joskus on muutenkin työssä käyvän vaikea ymmärtää sen oman hetken tärkeyttä. Kerran otti päähän, kun kerroin miehelle puhelimessa A1:n nukahtaneen juuri ja sain vastaukseksi, että pitää heti herättää, jotta saa illalla nukkumaan! Ja kuitenkin minä siellä kotona olen edelleen sen lapsen kanssa, ehkä koko päivän sitä odottaneena, että koittaa hetken oma rauha, siis sikäli kuin A2 antaa siihen mahiksen. Olkoonkin, että iltanukutus on meillä yleensä miehen homma.
Lähetä kommentti