äitienpäivän tärkeyden mielipide-eroista...
Nyt jo naurattaa, silloin ei, ei kyllä itkettänytkään, mutta ajatuksissa lähinnä ehkä, että miten fiksu mies sitä tulikaan valittua.. =D
Joo, siis lähdin tuossa illalla käymään mummin haudalla, menin yksin, kun ei tuota lämpöistä Nooaa viitsinyt sille "lyhyelle" reissulle lähteä raahaamaan.. Kävinpä sitten ensin Sallalla viemässä lehden ja jäin taas vaihteeksi suustani kiinni, haudalla käynti oli taas suht nopea, en oikein osaa siellä aikaani viettää, ajatuksissa on mummi enemmän täällä missä tätä elämää on oikeasti tapahtunut kuin nykyisessä "kodissaan" (Nooan mukaan).. No mutta, portilla tulikin hauskasti vastaan juuri mainitsemani traakki (!! ;)) puu ystäväni ihanan äitinsä kanssa! Jäin siis uudestaan suustani kiinni ja mukaan hautausmaata kiertelemään, eli tällä lyhyellä reissulla menikin aikaa sitten se 1,5 tuntia =D
No kun tulin kotiin, nälkäisen Miilan ja halipulaisen Nooan juostessa ja kontatessa vastaan, ei täällä taaskaan ollut mitään ylläriä, en ikinä opi olemaan odottamatta :P. Kun sitten mainitsin asiasta, että luulis, että ois jotain pientä voinut sinä aikana tehdä kun olin tuolla, kun tiesi, että oisin tullut siitä tosi iloiseksi, niin fiksu mieheni siihen "No siivottiin me keittiö!". Siis mitä, ei voi olla todellista?! Ihana äitienpäiväylläri tälle äidille, siivottiin keittiö!! Jep, ihanan henkilökohtainen arvostuksen ja rakkauden ele <3 Täytyykin ottaa oppia ja isänpäivänä antaa lahjaksi samanmoinen teko, "hei, pesin sun pyykkiä, hyvää isänpäivää <3"..
;D ;D
Voi elämä.. Uusinta äitienpäivää odotellessa ;D
Ps. Onhan tuo äijä myös ihana ja miljoona hyvää puolta siinä, mutta ei niistä oo niin mielenkiintoista kirjoittaa kun näistä PARHAIMMISTA puolista.. Älköön siis alkako sääliä minua ajattelemattomasta miehestä, arkipäivinä se vaikuttaa ihan normaalilta ;D Love u äshole <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
säälisäälisääli! :D No ei vaan. Ei käy tasan onnen lahjat näköjään, mä taas toivoin koko viikonlopun, että saatais yhdessä siivottua, vaan ei... No jotain yritystä oli lauantaiaamuna, mutta nopeasti näytti muistuvan miehen mieleen, että pitää käydä rautakaupassa ja sen jälkeen turata jotain, ja sitten isommat pojat lähtivät suolle kävelemään ja sitten loputon esikoisen nukutus jne. jne. Eli kämppä on täällä kuin räjähdyksen jäljiltä edelleen. :( Joo mutta oon toki iloinen, että sain lahjan, vaikkakin se sitten tarkoitti sitä, että J viritteli sitä _kauan_ sillä aikaa kun mä sisällä rääyin kahden kersan kanssa kolmantena ;D Näin siis meillä. Totta kyllä, ei näistä blogeista mitään tulis, jos koko ajan vain täytyis kirjoittaa niistä miehen hyvistä puolista - onhan se nyt ilmiselvää, että plussat vie voiton miinuksista, kun kerran heidät ollaan valittu ;)
Mikähän siinä onkin, kun miehet ei tajua omaa parastaan? Ne ei ymmärrä sitä, että pienellä panostuksella ne saisi itse takaisin kaiken moninkertaisena! Sanonta kuuluu, että jos äiti ei ole onnellinen, kukaan ei ole onnellinen, mutta pätee se myös päinvastoinkin... :D
Nimimerkillä meilläkin asuu yks urpo näissä merkkipäiväasioissa
Lähetä kommentti