Sisarukset ;)

Eli poikani ja tyttäreni <3

Ennen Miilan syntymää mietin kovasti miten Nooa tulis uuteen sisarukseen suhtautumaan. Lähellä oli hyviä kokemuksia ja sitten vähän enemmän vaikeuksia mustasukkasuuksien jne kanssa.. Joten mitä vain voi odottaa ;) Niillä kellä oli juurikin samanmoinen ikäero, oli kyllä positiivisia juttuja, yritin siis enemmän uskoa niitten visioitten toteutuvan, vaikka enemmän se nyt varmaan on kiinni luonteista ja muista jutuista kun juurikin kuukauden tarkkuudella samoista ikäeroista ;)

No Nooaa alettiin valmistelemaan vauvan syntymään ehkä pari kuukautta ennen, lukemalla semmoista vallaton vauva valtaa vatsan kirjaa ja sitä kautta mentiin äitin masun sisältöön ;) Kovasti Nooa pussaili masua, antoi vauvalle aina iltapusun. (Siis voi tuska noi lapset kiljuu, Miila keksiny kivan leikin, kiljuu niin kovaa kuin pystyy ja Nooa matkii, kohta haen oikeesti korvatulpat kun alkaa tinnitys...) Synnytys kun sitten käynnistyi yöllä, niin Nooa ei nähnyt lähtöä, mutta kun tuli katsomaan niin kaukaa käytävästä kuului "missä vauva?". Vähän ihmetteli siinä uutta tulokasta, mutta uskaltautui silittämään heti ja kohta jo syliinsäkin halusi pienen.

Kotiin tultua ei ollut mitään mustasukkasuuksia, ei tarvetta syliin tai pahuuksiin silloin kun vauva siinä oli, eikä minusta mitenkään muutenkaan oireillut. Kun muut kuin minä tai Keke ihaili vauvaa, niin silloin oli nokkansa tunkemassa väliin, että muitten ei ollu suotavaa huomioida toista ;) Nooa on aina tykännyt hoivata pikkusiskoa, tuttia alusta asti halus sille laittaa suuhun, jos pieni itki, niin se ilmoitettiin äitille heti, että varmasti tajuis. Nopeasti tuli mukaan myös kysymys "missä sikko?!?!" kun oli jäänyt jonnekkin nukkumaan tms, ei heti näköetäisyydellä.

Pikkuhiljaa Miilan kasvaessa on nää kommunikointi tavat lasten välillä kehittyneet kovasti. Aluksi Nooa ei malttanut hymyillä Miilalle niin pitkään, että se olisi vastannut siihen ;) Jossain vaiheessa Miila alkoi nauramaan Nooan joillekkin jutuille, esim. ihan portaissa kävelylle.. Ja Nooa tykkäs välillä laittaa siskoa nauramaan, eli pelleili sille eri keinoin jotta toinen kikattais ;)

Kerran kävi hauska (?) juttu, kun uskalsin näitä aika alusta asti jättää kahdestaan kun kävin vessassa tai yläkerrasta hakemassa vaatteita ja yhtenä päivänä sitten alas palatessani Nooa huusi iloissaan "kato äiti!" ja seisoi polvillaan Miilan selässä =D Ei Miila siitä ollut muuten millänsäkkään, hikan sai, mutta äkkiä Nooa alas komennettiin ;) Sekään ei siltikään ollut millään tavoin pahansuopainen juttu, kun toinen vaan innoissaan halus näyttää kun osas tehdä tempun (ihan niinkuin isin mahan päällä...) =D

Mutta nyt tää on mennyt jo ihan leikkimiseksi ja Miilakin osallistuu muuten kuin nauramalla.. Nooa tykkää mennä Miilan eteen istumaan, asettelee molempien jalatkin hyvin ja sitten alkaa matkimaan Miilaa ja molemmat tykkää. Miila kiljuu ja huutelee ja päpättää ja Nooa tekee kaiken perässä, molemmilla hillitön hymy huulilla ja sitten välistä repeilee nauramaan. Tää kiljuminen on suurinta viihdettä myös ruokapöydässä...

Toinen leikki mitä tää kaksikko leikkii, on "koti" ;) eli missä Miila milloin onkaan, niin Nooa menee viereen makaamaan ja sitten "me mentiin meijän totiin".. Se on myös hyvä tekosyy, kun äiti käskee pukemaan tmv..

Muihinkin leikkeihinsä Nooa ottaa aina Miilaa mukaan, milloin käy kaupassa sille hakemassa päärynämössöä, milloin painis sen kanssa..

Nooa myös käy aina siskoa nappaamassa syliin lattialta, hienosti sen onneksi nostaa ja Miilakin jo sen verran hallitsee itseään, että saa napatakkin rauhassa <3

Yksi päivä tässä Miila päristeli kaukaloonsa ja Nooa repesi siitä täysin, siitäkös sisko hetken ihmeteltyään tajus, että saa muut nauramaan ja jatkoi hommia ;)

Kaikkeni kyllä teen, jotta näistä tulis ylimmät ystävykset <3. Mutta empä vielä tiedä paljon siihen pystyn vaikuttamaan. Yritetään kyllä positiivisesti huomioida aina näiden kommunikointitilanteita, sanotaan hienosti kun nätisti pienempää huomioi jne. Välillä tietenkin täytyy muistutella, että toinen on pieni, eikä kestä ihan kaikkea. Ja vastavuoroisesti myös Miilaa kielletään esim. raapimasta, vaikkei toinen tietenkään ymmärrä, mutta lähinnä Nooan takia, jottei tuntisi olevansa iso, paha ja ilkeä, niinkuin itse olen lapsena kokenut olevani, vaan että yhtälailla pienikin voi tehdä väärin. Ei Nooakaan kovin vanha ole, eikä sen voi olettaa ymmärtävän pienen oikkuja. Miila on vielä niin pippurinenkin, että osaa varmasti pitää tulevaisuudessa puolensa, toivottavasti Nooakin ;D
Monesti jätän myös lapset kokonaan huomiotta kun ovat keskenään leikkimässä, saavat siis rauhassa luoda suhdettaan <3. Toivottavasti se tuo tulosta.

(muoks. unohtui, että ihanasti Miilastakin huomaa, että veikkaa kaipailee jos ei ole samassa paikassa ;) kyllä veikan kanssa viihdytään niin kivasti lattialla, mutta kun veikka menee nukkumaan, niin kitinä alkaa ;D ja Nooakin on niin onnessaan kun "sikko heräs, sikko heräs!!", hyppii innoissaan, välillä yrittää vaunuista käydä herättämässäkin kun niin ikävöi ja välillä myös siinä onnistuu, kun äiti ei huomaa ajoissa..)