Viimeinen päivä vanhempainvapaalla..

Huh! Kohta se alkaa, iik ;D Vielä viikonloppu aikaa, mutta sitten... hui hui..

Oon kyllä tän vikan viikon tehnyt mukavaksi =D Eli siis ohjelmaa päivästä toiseen, jotta saa kaiken irti tästä "lomailusta"! Mietin, jos lapset ois menossa hoitoon, niin varmaan oltais sit oltu ihan omalla porukalla ja kotosalla, mutta nyt kun ne jää tänne kuitenkin, niin mikäs siinä huidellessa!

Mutta siis mukava viikko oli ja tän jälkeen voi hyvillä mielin jopa lähteä sinne töihin ;D
Maanantaina oli ensin itun kokous koskien tuota mahdollisuuksien toria. Sieltä tietenkin myöhästyttiin kun nukuttiin "pommiin" mutta kylläpä teki terää herätä kasilta vasta! Lapsilla oli hauskaa siellä leikkiessä ja kovasti äitiäkin nauratti! Sen jälkeen suunnistettiinkin entisen luokkakaverin luo, jonne meitä äippälomalaisia taas kerääntyi. Meitä sattuu olemaan 7 entistä luokkakaveria, tai oikeestaan, ei me enää muisteta ketkä on ollu kenenkin luokalla ;D mutta lapsuudesta tuttuja kuitenkin, jotka on tosiaan yhtäaikaa äitiyslomaa viettämässä! Ollaan muutaman kerran kokoonnuttu juoruamaan ja kahvittelemaan jollekkin ja mukavaa on ollut nähdä monien vuosien tauon jälkeen ;). Illasta ei ookkaan mitään muistikuvaa =D

Tiistaina lähdettiin ensin puistoon, jonne tuli myös Salla ja pojut ja hetken leikittyämme siellä lähdettiin meille jatkamaan! Ei ollut oikein pojilla kovin hyvät päivät kun taistelivat keskenään vähän turhankin kovasti, leluja lähti jäähylle jne ;) Lopulta laitoin puuhapeten pyörimään, jotta saatiin edes hetki juoruta rauhassa =D Tätä kotiÄIDIN elämää, juoruaminen =D Päikkärit meni myöhäseksi, mutta ei se vaihtelu haittaa ollenkaan! Välissä oli hetki muutama kk sitten, kun koko päivä oli pilalla jos päikkärit myöhästy, mutta nyt sillä ei onneksi taas ole suurempaa vaikutusta poikaan ;) Tiistai-iltakin ihan hämärän peitossa?!

Keskiviikko? No se taidettiin olla ihan puistossa vaan.. Juu, oltiin! Eli M, V ja M tulivat meitä ulos hakemaan ja lähdettiin tuohon lähipuistoon, jossa ÄIDIT taas JUORUSIVAT ja lapset leikkivät =D Paha sana tuo juoruaminen, kun ei se nyt sitä itseään pidä sisällään, mutta en parempaa sanaa keksi tuolle, juttelu on tylsä.. Eikä se kokoaikaa mitään maailmanparantamista myöskään ole =D Mutta lapset siis taas ihan onnessaan, pyöräili siinä toistensa pyörillä ja teki "koristeita" oksista, leikki puskissa ja juoksenteli nurmikolla. Hiukan on vähemmälle nää itse puistolaitteet jääneet, mutta kiva näin, varmaan mielikuvitukselle parempi?! Ja vielä parempi mielikuvitus kehittyy kun keskenään saa leikkiä, eikä äidit oo vieressä paapomassa, eikös? Seli seli ;)
Illalla käytiin sitten tanssiesityksen kenraaliharkoissa ja äitiä ahdisti ;D Tää erittäin epäesiintyjä tyyppi ei tykkää kun vauvatanssissa meitä on vaan 4!! Siis 4 äitiä kantamassa lasta siinä koko salin pällisteltävänä! Valkoisissa housuissa jotka vielä tuplaa muutenkin leveän takapuolen!! Ja kamalassa keltaisessa t-paidassa! Mutta ei voi jäädä pois, kun sitten niitä ois vaan 3 =D.. Nooan esitys onkin mukavampi kun meitä on triplaten tuo määrä, ainaskin.. Siellä törmättiin erääseen M-tyttöseen joka on kaverini tytär, Nooaa pari vuotta vanhempi ja molemmat ihan onnessaan toisistaan ;D Sinne Nooa jäi sen kanssa lattialle vääntelemään naamaa ja halailemaan ja hiuksia hipelöimään ja pelleilemään kun jatkoin matkaa, ihania =D

Torstaiksi olinkin pyytänyt Nooan 2,5 vuotispäivän varjolla kavereita meille kakulle ja oli mukavaa ;D Kiva oli tosiaan nähdä kaikki "vielä kerran" ennen töitten alkua.. Vaikka toki ei siis minusta niin helpolla eroon pääse, tarkoitus välillä olla aamujakin kotona ja onhan ne illat ja viikonloput vieläkin olemassa ;D Mutta kuitenkin, kivempi lähteä tuonne tauolle kotimammahommista pienten "läksäreitten" kera =D Lapsetkin viihtyivät keskenään, en ainakaan itse huomannut mitään isompaa kinaa kenenkään välillä.. Nooa ja Al menivät jopa "nukkumaan" yhdessä, hih hih.. Ja dementikolle itselleen muistiin, että paikalle tuli Salla poikineen, Virpi tyttöineen, M ja pojat tuosta melkein naapurista, Heidi ja poju ja masu =D ja aamulla vielä pyysin puistoilukaverin S ja poikansa O ja tyttönsä A! Kakku oli maukkaan vihreä ja Nooan täyttämä ja koristelema =D Nooa tykkää kamalasti leipoa, maalaaminen ja piirtäminen ei niin kauaa jaksa kiinnostaa, mutta poika vois leipoa aina ;)

Illalla kävinkin sitten stakesin tekemässä ultratutkimusten jatkotutkimusten haastattelussa tai jossain?! Jotenkin haastattelemalla kaikkien osapuolten kokemuksia he kai yrittävät kehittää ja yhtenäistää seulontajärjestelmää. Joka on kamala sana ja en mielestäni seulontoihin osallistukkaan, vaan käyn ultrassa kurkkaamassa ensin, että siellä ollaan hengissä ja suunnilleen sen näköisiä mitä viikolla 12 kuuluukin olla ja sitten myöhemmin katsomassa että elimet on paikoillaan eikä puutu mitään, eikä löytyis mitään ylimääräistä.. Seulonta kuulostaa kauhean tylyltä kyllä. Mutta meitä oli siellä 3 naista, joilla kaikilla oli selvinnyt ultrassa jotain outoa, yksi oli jatkotutkimusten jälkeen saanut huokaista helpotuksesta kun olikin väärä hälytys, mutta sitten tämän toisen kanssa huomattiin viettäneemme molemmat aikaa lastenklinikan osasto kutosella, K6, pienten lasten kirurginen vuodeosasto ja jopa samaan aikaan.. Mutta kyllä me löydettiin kovastikki epäkohtia nykyisestä järjestelmästä joten toivottavasti ne saa sitä kehitettyä eteenpäin meidänkin avulla ;D Ultrat kyllä sijoittuu hyvin, mutta oikea tieto niistä kyllä puuttuu. Ja hauskasti molemmilla meillä oli positiiviset kokemukset Naistenklinikan sikiötutkimusyksiköstä, jossa aivan ihanat lääkärit ottivat niin kokonaisvaltaisesti koko perheen huomioon, että :). Ja ihana oli puhua tuollaisessa ryhmässä kun oli joku saman kokenut siinä mukana, yleensä on yksin ja vaikea on muiden ymmärtää, kun eivät edes sairaalassa paikanpäällä ole ikinä käyneet, että mitä tunteita siellä nyt käy läpi. Niin tuollainen vertaistuki on kyllä niin ihanaa silloin tällöin :) Muuallakin kuin mäkkäritalossa tai itse sairaalan sisällä, johon se yleensä on jäänyt. Ja sai paljon enemmän kerrottua, kun toinen osasi sanoa ehkä eritavalla mitä itse ajatteli, mutta ei osannut selittää! Oikein positiivinen kokemus!
Sieltä kun lähdin kotiin oli täällä nälkäiset isovanhemmat odottamassa kun ihana uusavuton mieheni ei ollut viitsinyt kakkua koristella =D =D Ja Miila ihan täpinöissään ja heti piti syliin päästä, että alkoi ihan mietityttää, että mites nää päivät tulee sitten tytöllä ikävissään menemään?!

Perjantai-aamulla olikin kampaaja varattuna, jossa tää äitee sai taas uuden kuontalon, tarvetta jo olikin! Miila oli siellä mukana ja hyvin viihtyi, Nooa taas umman kanssa muskarissa. Aamulla muuten täyttyi jo uusi kakkatarrakeräily, joten kampaajan jälkeen käytiinkin lelukaupassa ;D Nooa valitsi sieltä mönkijän, vaikka aiemmin oli puhunut kovasti puuhapeten jostain toisesta autosta.. Mutta mieli muuttuu nopeasti pienellä =D Kotiin tultua tänne tulikin sitten kummityttöseni ja "morsiameni" =D En tiedä miten muuten tuota kutsuisi, jota kaasotan =D Ihana oli nähdä kahdestaan (kera lasten tietysti) pitkästä aikaa, vaikkeivat kauaa ehtineetkään olla! Ihanan mustis tämä kummityttöseni äidistään meidän Miilalle, mutta onneksi munkin syli kelpas kun ei äidille päässyt ;D Lapsetkin keskenään viihtyi taas tosi hyvin! Ja molemmat olivat näkemistäkin jo odottaneet!
Unet meni vähän plörinäx, kun Miilaa vasta nukuttaessani kuului ylhäältä ensin juoksuaskelia ja sitten huuto "äiti, katos, sun puhelin jäi!" eli kännykkä siis oli tippunut taskustani sänkyyn ja se oli soinut ja Nooa tietenkin heräsi ;D Eikä muuten Miilakaan sitten Nooan herättyä enää halunnut nukkumaan, joten jäi tän äiteen iltapäivän lepohetki saamatta. Keke lähti onnex puistoilemaan lasten kanssa kun tuli töistä joten sai äiti jäädä nauttimaan hetken hiljaisuudesta! Nooan oli pakko saada soittaa V:n äidille kun en osannut vastata tuleeko V puistoon, joten hienosti hoiti poika pyytämisen itse =D

Mutta nyt pitääkin lopettaa jo tää blogeilu tältä kertaa, kohta meinaan lapset tulee takas ja pitää ne jalat ehtii heittää pitkäx sitä ennen edes hetkex ;D